Kuulin ensimmäisen kerran Sinisestä Meteoriitista  Spotlight-tapahtumassa Jyväskylässä. Siellä törmäsin Koskelan Anttiin, joka vinkkasi yrityksestä ja ylisti erityisesti työkulttuuria. Antin olemuksesta välittyi into ja tekemisen meininki. Jo silloin ajattelin, että tuonne täytyy päästä.

Miten minusta tuli meteoriitti?

Yksi asia johti toiseen, ja kesän alussa löysin itseni Sinisen Meteoriitin toimistolta ohjelmistosuunnittelijan roolissa. Tämä oli ensimmäinen työpaikkani IT-alalla, joten tulin taloon ihan avoimin mielin. Ajattelin, että kiva päästä taloon tekemään vaikka hanttihommia, keittelemään kahvia ja naputtelemaan merkkejä. No, niitä ei tullut vaan pääsin tekemään kunnon töitä ja asiakasprojekteja.

Etukäteen tiesin, että talo oli täynnä kovan luokan SharePoint-osaajia. Ehkä alkuun hieman jännitti kun itselläni ei ollut entuudestaan mitään kokemusta Sharepointista. Huoli osoittautui turhaksi. Kollegoiden avustuksella ja intensiivisellä perehdytyksellä pääsin hommaan nopeasti mukaan.

Varsinainen perehdytys hoidettiin pois alta kahdessa viikossa. Setti oli tiukka ja asiaa tuli kerralla aika lailla. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että osa asioista meni ekalla kerralla hieman ohi. Mutta nämäkin asiat aukesivat kun pääsi itse tekemään ja kokeilemaan.

Mitä tuli tehtyä?

Vaikka SharePoint-kokemusta ei ollut entuudestaan pääsin tekemään Valo Intranet -asennuksia. Ja heinäkuussa uuden Valo-päivityksen myötä tein myös testausta. Suurimman osan kesästä vietin kuitenkin Service Deskissä, tuuraten lomalaisia.

Sanonta ’tyyntä ennen myrskyä’ tuli tutuksi kesän aikana. Service Deskin perehdysviikot olivat melko rauhallisia. Kun kollegat sitten jäivät lomille ja olin ensimmäistä viikkoa yksin, niin eteen tuli heti kolme isoa ’tulipaloa’ sammutettavaksi.  Näistäkin onneksi selvittiin hyvällä menestyksellä.

Ongelmia ei ole onneksi missään vaiheessa tarvinnut ratkoa yksin. Apua pystyi huutelemaan aina Yammerissa, Teamsissa ja projektityötiloissa. Tai sitten ihan henkilökohtaisesti koneen tai kahvikupin äärellä. Sähköpostikaan ei ehtinyt mennä tukkoon kesän aikana, kun viestintä hoitui pääasiassa muiden kanavien kautta.

Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut aivan mahtava. Työkaverit ovat kaikki asiantuntevia, oman alansa huippuja. Ja tunnelmat toimistolla on ylipäätään sellainen lämmin ja välittävä. On ollut hienoa nähdä kuinka paljon ylin johto välittää työntekijöistään. Toiminta ei ole jäykkää tai hierarkista, vaan asioista jutellaan hyvin avoimesti. Itseltänikin kyseltiin säännöllisesti miten hommat sujuvat.

Olin jopa hieman yllättynyt ensinnäkin siitä mitä kaikkea pääsin tekemään ja millaista vastuuta sain osalleni. Toinen asia mikä yllätti oli kuinka paljon tietoa ja taitoa voi yhden kesän aika kartuttaa. Yliopistolla monet asiat jäävät helposti teorian tasolle. Kalvoilta ja tehtävistä on pitkä matka varsinaisiin toteutuksiin. Nyt kesän, ja oikeiden asiakasprojektien jälkeen, moni näistä koulun opeista on avautunut ihan uudella tavalla.

Mitä seuraavaksi, jäikö ohjelmistosuunnittelijan hattu päähän?

Kesä Meteoriitilla on antanut itselleni hyvän läpileikkauksen IT-alalla työskentelystä. Kahvinkeittelyn ja hanttihommien sijaan pääsin tekemään asioita, joita en olisi etukäteen osannut odottaa.

Oma tulevaisuuteni on vielä avoin. Tietotekniikan opinnot jatkuvat ja seuraava askel on erikoistuminen. On hyvin todennäköistä, että ajaudun vielä Meteoriitin kiertoradalle. Ainakin jos se on minusta kiinni.

Sinustako Meteoriitti? Etsimme koko ajan uusia osaajia joukkoomme.

Katso avoimet paikat